Sijaintisi:Suomen Vapaakirkon historia

Suomen Vapaakirkon historia


Vapaakirkollinen liike syntyi luterilaisen kirkon sisällä 1870-luvulla alkaneen hengellisen liikehdinnän tuloksena. Sen tarkoituksena oli pysyä kirkon yhteydessä ja välttää kiistanalaisia oppikysymyksiä. Vapaakirkolliset halusivat uudistaa kirkkoa, mutta eivät saaneet osakseen papiston tukea. Kun vapaakirkolliset Raamatun perusteella katsoivat ehtoollisen ja kasteen kuuluvan vain uskoville, oli liikkeen pakko erota luterilaisesta kirkosta.

Vapaakirkollisen liikkeen voimistumiseen vaikuttivat alussa muun muassa Constantin Boije ja lordi Radstock. He pitivät useita ruotsinkielisiä herätyskokouksia eri puolilla maata. Ruotsinkielisten osuus vapaakirkollisista olikin pitkään suomenkielisiä suurempi. Hengellisen herätyksen saaneista monet kuuluivat yhteiskunnan ylempiin luokkiin. Heidän tuellaan lievitettiin huonompiosaisten hengellistä ja aineellista hätää. Liike sai kannattajia varsinkin Helsingissä, Tampereella ja Turussa sekä Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla. Suomenkielisten osuus kasvoi 1900-luvun alussa yhtä suureksi kuin ruotsinkielisten.

Vuonna 1889 liike järjestäytyi omaksi yhdyskunnaksi nimeltä Vapaa Lähetys ja uskonnonvapauslain myötä 1923 Suomen Vapaakirkoksi. Edellisenä vuonna olivat ruotsinkieliset vapaakirkolliset järjestäytyneet yhdistykseksi nimeltä Fria Missionsförbundet. Vapaakirkollinen liike on alusta alkaen korostanut henkilökohtaisen uskon tärkeyttä, lähetystyötä, nuorisotyötä ja sosiaalista vastuuta yhteiskunnan vähäosaisista.

Suomen Vapaakirkko on itsenäisten vapaaseurakuntien muodostama kirkkokunta, seurakuntien liitto. Se on mukana kotimaan ekumeenisessa yhteistyössä muiden kristillisten kirkkojen kanssa sekä kansainvälisessä IFFEC-liitossa (International Federation of Free Evangelical Churches).
Vapaaseurakunnat ovat taloudellisesti ja hallinnollisesti irrallaan valtiosta, eikä niissä peritä kirkollisveroa tai jäsenmaksua. Toiminta rahoitetaan pääasiassa vapaaehtoisin lahjoituksin.

Vapaaseurakunnissa uskovien kaste suoritetaan upottamalla, ja ehtoollisyhteys on avoin jokaiselle Jeesukseen Kristukseen uskovalle kirkkokunnasta riippumatta. Vapaaseurakunnan jäseniltä edellytetään henkilökohtaista kristillistä vakaumusta, ja jäseneksi voi hakea kuka tahansa omasta tahdostaan. Suomen Vapaakirkkoon kuuluu hieman yli 14 000 jäsentä ja 100 seurakuntaa eri puolilla Suomea.

Kirjallisuutta Suomen Vapaakirkosta:
Heino, H.: Mihin Suomi tänään uskoo (WSOY, Juva 1997), s. 77-79.
Mäkinen, A.: Vapaakirkollinen liike Suomessa (Päivä, Hämeenlinna 1976).
Salmensaari, S. S.: Suomen Vapaakirkko (Päivä, Tampere 1957).

 

Vapaa määrittely